Kirjanpitolaki määrittelee sen kuinka yritykset tekevät tilinpäätöksen ja ylläpitävät kirjanpitoaan. Lain mukaan tilinpäätöksen on oltava laadittuna viimeistään 4 kuukauden kuluessa siitä kun tilikausi on päättynyt. Veroilmoitus on kuitenkin annettava jo maaliskuun lopussa, mikä merkitsee sitä, että toiminimillä ja henkilöyhtiöillä on 3 kuukautta aikaa laatia tilinpäätös. Tämä siksi, että veroilmoituksen on perustuttava tilinpäätökseen.
Kun tilinpäätös saadaan allekirjoitettua, se on valmis. Nykyisin kirjanpitolaki ei määrittele tilinpäätöksen säilytysmuotoa. Tämä antaa siis yritykselle vapauden valita tekeekö se tilinpäätöksensä sähköisesti, paperilla, vai osittain kumpaakin. Monesti sähköisessä arkistossa säilytetään allekirjoitussivut skannattuna.
Tilinpäätös on tehtävä niin, että siitä saa oikean ja riittävän kuvan kirjanpitovelvollisen yrityksen toiminnasta. Ainoastaan pienimmät mikrokokoiset yritykset, jotka ovat kirjanpitovelvollisia, ovat tästä säännöstä vapautettu. Oikean ja riittävän kuvan antaminen onnistuu, kun tilinpäätös laaditaan hyvän kirjanpitotavan mukaisesti.
Hyvää kirjanpitotapaa määritellään useissa asetuksissa ja laissa. Näitä ovat kirjanpitolaki, kirjanpitoasetus, pien- ja mikroyritysten tilinpäätöksessä esitettävistä tiedoista annettu asetus, sekä Kilan yleiset ohjeet ja lausunnot. Kila on kirjanpitolautakunta, jonne voi tarvittaessa olla aina yhteydessä.
Ministeriöillä oli omia niin kutsuttjaa ministeriöasetuksia tilinpäätöksiin liittyen mutta ne jäivät vuoden 2016 lakiuudistuksen mukana pois. Euroopan parlamentti ja neuvosto on antanut oman asetuksen kansainvälisten tilinpäätösstandardien soveltamisesta. Ministeriön asetusten poistuttua niiden soveltaminen myös suomalaisissa yrityksissä lisääntyi huomattavasti. Mikäli tilinpäättäjä päättää ottaa käyttöönsä jotain uusia mahdollisuuksia jaksottaa ja arvostaa hankintojaan, hänen on myös noudatettava Euroopan unionin asetuksen periaatteita.
Kirjanpitolakirakenne
Kirjanpitolaki on rakennettu niin, että kaikille pienillekin yrityksille ja yhteisölle pakolliset lain perusvaatimukset luetellaan esin. Sen jälkeen luetellaan muita vaatimuksia, jotka ovat sidonnaisia yrityksen kokoon. Kun kirjanpitolakia uudistetaan, uusi versio kumoaa vanhat.
Kirjanpitolakia sovelletaan yrityksissä uusien kokoluokkien mukaan. Näitä ovat mikro-, pien-, keskikokois- ja suuryritys sekä –konserni ja PIE-yhteisöt.
Kirjanpitolaki määrittelee toimintakertomukselle, konserintilinpäätökselle, rahoituslaskelmalle ja laajojen liitetietojen laatimisvelollisuudelle rajat. Uusi kirjanpitolaki pitää sisällään huomattavasti korkeammat rajat kuin edeltäjänsä.
Mikroyrityksellä ja yhdistyksellä on mahdollisuus ja oikeus pitää yhdenkertaista kirjanpitoa ja / tai maksuperusteista kirjanpitoa. Luonnollisella henkilöllä eli ammatinharjoittajalla ei ole tilinpäätöksen suhteen laatimisvelvollisuutta kirjanpitolain mukaan. Tälle ehtona on, että lainmukaiset rajat eivät ylity.
Kirjanpitolakia täydentävät myös kirjanpitoasetukset. Mikro- ja pienyrityksille on oma asetus, PMA, ja isoille yrityksille omansa, KPA. PMA pitää sisällään tarkemmin asiat, jotka mikro- ja pienyrityksen otettava huomioon, muun muassa liiteluettelo.
Suojasatamasäännökset
Edes oikean ja riittävän yrityskuvan antamisen perusteella mikroyritystä ei voida velvoittaa ilmoittamaan muita liitetietoja kuin mitä asetuksessa on erikseen mainittu.
Kirjanpitolaki määrittelee myös mitkä tiedot OY muotoisten pienyritysten on annettava. Muissa laeissa ei voida veloittaa antamaan muita tietoja. Verotus on ainoa poikkeus tästä.
Luku 1 : Yleiset Säännökset
Kirjanpitovelvollisuus koskettaa kaikkia, jotka harjoittavat ammattia. Kirjanpitoa on pidettävä yksin- tai kaksinkertaisena riippuen siitä minkä kokoinen yritys on. Kaikkien kirjanpitovelvollisten yritysten on myös noudatettava hyvää kirjanpitotapaa.
Kirjanpitolaki sanoo, että tilikausi on yleisesti 12 kuukautta. Jos toiminta alkaa tai loppuu, tilikausi saa poiketa tästä. Pisin mahdollinen tilikausi voi kuitenkin olla 18 kuukautta.
Jokaisella yhtiömuodolla on hieman omia säädöksiä, joista kannattaa ottaa tarvittaessa erikseen selvää. Esimerkiksi konserniyrityksellä on omanlainen kirjanpito ja tilinpäätöksensä, kirjanpitolaki jo sanoo niin.
Luku 2 : Kirjanpito menetelmät ja aineisto
Kirjanpidossa kirjanpitovelvollisen on merkittävä mukaan yrityksen tulot, menot, rahoitustapahtumat sekä niihin liittyvät oikaisu- ja siirtoerät.
Tilinpäätöstä tehdessä on esiin tuotava myös tilit, joita yritys käyttää kirjanpidossaan. Tapahtumien kirjaamiselle on kirjanpitolaki määrittänyt kaksi erilaista tapaa. Nämä tavat ovat suoriteperusteinen ja maksuperusteinen tapa.
Kirjaamisjärjestykselle ja ajankohdalle kirjanpitolaki antaa myös määritelmät. Yrityksen toiminnan tapahtumat on kirjattava peruskirjanpitoon sekä pääkirjanpitoon. Käteismaksut on kirjattava saman tien, muut kirjaukset voi tehdä kuukausikohtaisesti. Kun kirjauksia on tehty, niihin on löydyttävä myös tosite tai kuitti liitetiedoista.
Kirjausten ajankohdille ei ole yhtä tarkkoja laissa määrättyjä määritelmiä. Ne on yhdistetty ilmoituksiin, jotka on annettava eri viranomaisille, sekä yhtiön johdon velvollisuuteen valvoa.
Kirjaukset on tehtävä niin, että niiden yhteys toisiinsa sekä taseeseen on selkeästi havaittavissa.
Tilinpäätöksen tositteita ja liitetiedostoja on säilytettävä 10 vuotta tilikauden päättymisestä.
Laskuperusteen käyttö kirjausperusteena kirjanpitolakiin mukaan
Kirjausketjun on oltava toteutettu niin, että se on ymmärrettävissä ja luettavissa jokaisesta suunnasta katsottuna. Se on myös oltava siinä muodossa että se voidaan lisätä viranomaisilmoituksiin.
Uutena tositelajina lain mukaan on lisättävä liitetietotosite. Tositenumero ei ole kuitenkaan pakollinen, vaan tosite voidaan yksilöidä samantyylisellä tavalla. Esimerkkinä mainittakoon hyperlinkit ja hakuavaimet.
Tositeainestoja on myös nyt mahdollista säilyttää paljon vapaamuotoisemmin kuin aikaisemmin. Säilytyspaikkakin on vapaammin valittavissa.
Luku 3: Tilinpäätös
Tilinpäätös on tehtävä jokaisesta tilikaudesta.
Kun tilinpäätöstä ja mahdollista toimintakertomusta laaditaan, on oletettavissa, että yritystoiminta jatkuu edelleen. On myös pystyttävä olettamaan, että toiminta jatkuu johdonmukaisena ja loogisena tilikaudesta toiseen.
Suomessa tilinpäätös ja toimintakertomus on esitettävä suomeksi tai ruotsiksi ja valuuttana on oltava eurot. Euromääräisten summien lisäksi on mahdollista esittää tiedot muissakin valuutoissa eurojen rinnalla.
Yrityksen koko määrittelee tilinpäätöstä. Yritykset jaetaan koon perusteella seuraavasti:
Jos max. 1/3 alla olevista määritteistä ylittyy, yritys on mikroyritys
– taseen loppusumma 350 000 euroa
– liikevaihto 700 000 euroa
– tilikauden kuluessa yrityksessä työskentelee ka. 10 henkilöä samanaikaisesti
Jos max. 1/3 alla olevista määritteistä ylittyy, yritys on pienyritys
– taseen loppusumma 6 000 000 euroa
– liikevaihto 12 000 000 euroa
– tilikauden kuluessa yrityksessä työskentelee ka. 50 henkilöä saman aikaisesti
Jos max. 1/3 alla olevista määritteistä ylittyy, yritys on suuryritys
– taseen loppusumma 20 000 000 euroa
– liikevaihto 40 000 000 euroa
– tilikauden kuluessa yrityksessä työskentelee ka. 250 henkilöä saman aikaisesti
Uuden kirjanpitolain mukaan tasekirjaa ei ole pakko pitää tai säilöä paperisena vaan se voi olla myös sähköisessä muodossa. Lakiin on lisätty myös oleellisuusperiaate. Tämä tarkoittaa sitä, että tilinpäätökseen on sisällytettävä liiketoiminnan kannalta ne ydintoiminnot ja asiat, jotka ovat tapahtuneet tilikauden aikana.
Pienyritysten tilinpäätös
Pieyrityksille on olemassa omanlainen pohja tilinpäätöksen tekemiselle. Siihen kuuluvat seuraavat osat: tuloslaskelma ja tase. Tilinpäätökseen on sisällytettävä myös liitetiedostot tuloslaskelmaan ja taseeseen liittyen. Liitetiedostot ovat sinänsä oleellisia, koska niissä selitetään tarkemmin sanallisessa muodossa tilinpäätöksen lukuja sekä tapahtumia tilikauden ajalta.
PMA säätelee tilinpäätöksen tekemistä pienyritysten osalta ellei muita säännöksiä tai lakeja ole, joita pitäisi noudattaa. Kun pienyritys tekee tilinpäätöksen, on siinä erikseen oltava maininta siitä, onko tilinpäätös tehty PMA:n mukaisesti vai ei.
PMA säätelee pienyritysten tilinpäätöksen rakennetta, ja ellei muista säännöksistä muuta
johdu, on pienyrityksen tilinpäätöksessä mainittava, että tilinpäätös on laadittu noudattaen pien- ja
mikroyrityssäännöksiä noudattaen. (PMA 1:1)
Pienyrityksellä on kaksi eri mahdollisuutta esittää tuloslaskelmansa. Nämä tavat ovat kululajikohtainen esitys ja toimintokohtainen esitys. Tämän lisäksi pienyrityksellä on lupa esittää tuloslaskelma supistetussa muodossa. Osa tapahtumista voidaan esittää erikseen yhtenä bruttotuloseränä. Tähän on kaksi eri tapaa, riippuen onko kyseessä kululajiin vai toimintoihin perustuva tuloslaskelma kyseessä.
Kuten tuloslaskelmallekin, on taseella oma kaava pienyrityksille. Pienyrityksillä on lupa tehdä tasekin lyhennettynä. Siinä on erikseen ilmoitettava seuraavat asiat:
– Pysyvät vastaavat: aineettomat ja aineelliset hyödykkeet sekä sijoitukset
– Vaihtuvat vastaavat: vaihto – omaisuus, pitkäaikaiset saamiset, lyhytaikaiset saamiset, rahoitusarvopaperi, rahat ja pankkisaamiset
– Oma pääoma: osake – osuus tai muu vastaava pääoma, ylikurssirahasto, arvokorotusrahasto, muiden rahastojen voitto tai tappio edelliseltä tilikaudelta sekä tilikauden voitto tai tappio ja näiden lisäksi pääomalaina
– Tilinpäätössiirtojen kertymä
– pakollisten varausten yhteismäärä
– vieraspääoma ja siitä niin pitkäaikainen kuin lyhytaikainen
Pienyrityksen liitetiedostoihin liittyy paljon helpotuksia. Tämä tarkoittaa sitä, että niissä on paljon oletuksia siitä, että liitetietoja ei ole pakko antaa jos kirjanpidossa oletus on toteutunut samoin kuin tilinpäätökseen liittyävässä laadintaperiaatteessa.
Mikroyrityksen tilinpäätös ja liitetiedot
PMA säädöksen luvussa 4 on annettu tietoa mikroyrityksen tilinpäätökseen sisällytettävistä tiedoista. Uudessa kirjanpitolaissa on annettu helpotuksia erityisesti juuri mikroyrityksille.
Pienyrityksillä ja mikroyrityksillä tuloslaskelman kaava on täysin sama. Mikroyrityksillä on kuitenkin mahdollisuus supistaa omaa tuloslaskelmaansa vielä enemmän kuin pienyrityksellä omaansa.
Mikroyrityksen tasekaava on samantapainen kuin pienyrityksen vastaava. Mikroyrityksellä tasekaavassa on kuitenkin joitakin helpotuksia, joita pienyrityksillä ei ole.
Toisin kuin pienyritys, mikroyritys ei saa missään tapauksessa arvostaa rahoitusvälineitään käypään arvoon. Muuten mikroyritys-kokoluokan yritys esittää liitetiedostonsa kuin pienyritys.
Mikroyrityksen ei ole pakko tehdä toimintakertomusta, koska sitä ei ole veloitettu sellaista tekemään. Tästä huolimatta mikroyrityksen on mahdolista tehdä toimintakertomus tai esittää liitetiedoissa sen tyyliset tiedot, jos niin haluaa välttämättä.
Luku 4: Tilinpäätöserät
Kirjanpitolaki määrittelee liikevaihdon erikseen. Liikevaihto sisältää kirjanpitovelvollisen yrityksen varsinaisen toiminnan myyntituotot, joista on otettu pois jo myönnetyt alennukset sekä ALV ja muut verot, jotka perustuvat myynnin määrään.
Niin kuin ennen, liikevaihdon sisällön ei ole pakko olla sidonnainen yrityksen varsinaiseen toimintaan. Myös satunnaiset erät -rivi lähtee pois tuloslaskelmasta ja se korvataan konserniavustuksilla. Yksi muutos on myös se, että vaihto-omaisuuden osana saa aktivoida myös korkomenoja.
Luku 5: Arvostus- ja jaksotusäännöt
Kirjanpitolaki määrittelee sen, että tuotot, kulut ja menetykset on jaksotettava. Saamiset, rahoitusvarat ja velat kirjataan taseeseen.
Rahoitusvälineet yrityksen on arvostettava käypään arvoon. Ennen tähän liittyen oli tarkistettava ministeriön lausunnot asiaan, mutta se vaatimus on poistunut käytöstä.
Kun yritys tekee tilinpäätöstä ja jaksottaa menojaan, on sen muistettava ottaa huomioon arvonalennus muun muassa koneissa ja muussa omaisuudessaan. Arvon nousu on myös mahdollinen, joten sekin on hyvä muistaa ottaa huomioon.
Kun yrityksen omaisuutta otetaan omaan käyttöön, on se muistettava merkitä myös kirjanpitoon. Hyvä esimerkki on toimiston kahvimaidot, jotka viedään kotikäyttöön yrittäjän henkilökohtaiseen käyttöön.
IFRS:n eli konsernitilinpäätöksen sovellus Suomen kirjanpitolakiin perustuvissa tilinpäätöksissä on osittain mahdollista. Näitä osioita ovat muun muassa sijoituskiinteistön arvostaminen käypään arvoon perustuen.
Luku 6: Konsernitilinpäätös
Mikroyritykset ja osakeyhtiömuotoiset pienyritykset vapautettiin 2016 kirjanpitolakimuutoksessa konsernitilinpäätöksen tekemisestä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että konsernitilinpäätöksen tekemiseen velvoitettujen yritysten kokoon liittyvät alarajat nousevat huomattavasti ylemmäs.
Konserneilla on täysin omat säädökset kirjanpitoon ja tilinpäätökseen liittyen.
Luku 7: ammatinharjoittajan kirjanpito
Ammatinharjoittajat kuuluvat siihen ryhmään, joiden ei ole pakko pitää kahdenkertaista kirjanpitoa, vaan yksinkertainen on riittävä. Kirjanpitolaki määrittelee, että ammatinharjoittajan kirjanpidossa liiketapahtumina kirjataan yrityksen menot, korot, verot, saadut tulot sekä tavaroiden ja palvelusten oma käyttö.
Ammatinharjoittajan tilikausi on aina kalenterivuosi ellei yritystoiminta ala tai lopu kesken vuotta. Tuolloin pisin mahdollinen tilikausi on 18kk. Ammatinharjoittajan ei ole pakko tehdä tasetta mutta hänen on annettava tilinpäätöksen mukana eritellyt luettelot tilikauden loppuessa olleesta ammattia varten hankitusta omaisuudesta.
Kaikkien näiden pykälien ja säädösten keskellä on hyvä muistaa kysyä aina ammattilaisilta apua jos on yhtään epävarma. Mikäli lakia ei noudata, voi sanktiot olla kohtuuttomankin suuret yrityksen kokoon ja toimintaan nähden.
Yksi vastaus aiheeseen “Kirjanpitolaki aloittelijoille”
Olipas hyvä ja tiivis kirjoitus! Itseäni kiinnostava aihe koska olen juuri aloittanut yritystoiminnan. Viac on hankittu ja kaikki tarvittavat laskutusta varten. On silti kiva tutustua aiheeseen varsinkin kun ensimmäisen kirjanpidonkuukauden kokoamisen aika on nyt. Erityisen kiinnostavana pidin kirjoituksessa, että mikroyrityksellä ja yhdistyksellä on mahdollisuus ja oikeus pitää yhdenkertaista kirjanpitoa tai maksuperusteista kirjanpitoa.